Verkkoneutraliteetti; jääkö pienet isojen jalkoihin?

Törmäsin epämääräiseen kasaan linkkejä asiasta, josta ei vielä paljon puhuta, mutta joka taatusti vielä koskee meitä kaikkia: verkkoneutraliteetti. Kiinnostuin suuresti, koska aihe ei ole tekninen vaan oikeastaan poliittinen.
Verkkoneutraliteetti tarkoittaa sitä, että onko kaikki data tasa-arvoista tiedon valtateillä. Liikkuuko tämä blogiposti verkossa samalla nopeudella ja tärkeysasteella kuin vaikkapa Netflixin videostriimi, saako Skype saman verran kaistaa kuin Facebook, ja onko MTV:n Katsomolla halutessaan oikeus jyrätä vertaisverkoissa liikkuva laiton elokuvaliikenne? Tällä hetkellä verkko on Suomessa ja Euroopassa – ainakin virallisesti – neutraali, mutta muutoksia on odotettavissa ja lainsäädäntö on saatava ajan tasalle. Monissa maissa käytetään sensuuria, Kiina ja Turkki ovat tuttuja esimerkkejä, mutta myöskään Intia ei päästä kaikkea dataa rajojensa sisälle. Tämä vaikeuttaa esim. digiyritysten toimintaa Intiassa, valtio saa halutessaan kieltää vaikkapa kilpailevan tarjonnan. Indonesiassa puolestaan voi kioskista ostaa prepaid-kortin vain ja ainoastaan Facebookia varten, muut palvelut eivät silloin älypuhelimessa toimi. Tässäkin on kyse verkkoneutraliteetista.

EU:ssa mietitään samoja asioita, keskustelua on käyty jo tovi, mutta valmista ei vielä ole. PK-yrityksen kannalta on tärkeää, että pienet eivät saa jäädä isojen  jalkoihin eli kannatan verkkoneutraliteettia. Jos Suomessa keksitään joku vallankumouksellinen videopalvelu, isot konsernit eivät saa viedä siltä kaistaa. Toisaalta piratismi liittyy samaan asiakokonaisuuteen, muusikot ja taiteilijat ansaitsevat saada korvauksen työstään ja osaamisestaan, joten tarvitaan myös keinoja estää piratismia. Tämä olisi siis argumentti verkkoneutraliteettia vastaan. Joillekin on paljon helpompaa imeä netistä anonyymisti uudet leffat kuin alkaa miettiä laillisia ostotapoja.

Internet vain on niin vekkuli toimintaympäristö, että estot ja kiellot suorastaan kutsuvat osaavia ihmisiä kiertämään niitä ja saamaan sensorin näyttämään lopuksi aika nololta. Turkin Sulttaani Erdogan I ei jättänyt keväällä raivoisassa taistelussaan tuulimyllyjä ja YouTube-videoita vastaan kovin fiksua ja valistunutta vaikutelmaa. Mihin se muuten jäi, onko Twitter taas sallittu Turkissa?

Share
Tweet
Share