Bugittaako arkesi työssä tai parisuhteessa? Jäikö elämäsi kokonaan lagaamaan? Ei hätää, sillä elämä on ohjelmointia.
DNA:mme on sellaisenaan jonkin sortin source code kromosomiarkkitehtuurissa – elämän kulun ohjausyksikkö. Ohjelmistokehityksessä taustajärjestelmäarkkitehtuuri rakennetaan skaalautuvuuden ja virheettömyyden tavoitteista käsin: UI:ta pystyy myös kehittämään ja sen toimimattomia osia vaihtamaan. Miksei sama toimisi oman elämämme ohjelmoinnissa?
Myös oman elämän valinnoissa kannattaa pyrkiä rakentamaan fiksua taustajärjestelmäarkkitehtuuria. Vaikka UI olisi kuinka eye candya, frontti ei toimi, jos backend bugittaa. Jos mieltämme painaa jokin, vaikeaa siinä on koodata itseään hymyilemään. Softan UI:n hiominen alkaa toden teolla vasta sitten, kun betaversio on launchattu käyttäjille. Oman elämän UI:ta ei voi kuitenkaan ajaa testisoftien läpi bugien varalta ennakkoon. A/B-testauskin on vaikeaa, joten erilaisten valintojen vaikutuksia on mahdotonta arvioida yhtä kevyesti kuin softan kanssa, varsinkin jos puhutaan ihmissuhteista.
Hyvä softa harvoin rakennetaan tornin muotoon: sellaiseksi, joka johtaa käyttäjänsä suoraviivaisesti
paikasta x paikkaan y. Hyvä softa on ennemminkin pyramidin muotoinen: vahva perustus ja erilaiset reititykset mahdollistavat sen, että vaikka yksi reitti ei pelaa, koko softa ei lagaa. Elämässäkin pätee sama sääntö: liian vaihtoehdoton reittisuunnitelma on riskialtis eikä oikotietä onneen ole. Kannattaa ennemmin ajatella niin, että olet joka aamu risteyksessä: voit valita uuden suunnan vähintään 365 kertaa vuodessa. Suuntia on lisäksi lähes rajattomasti.
Wikipedia: ”Tärkeitä tavoitteita ohjelmointikielen suunnittelussa ovat muun muassa luettavuus, kirjoitettavuus ja yleinen yksinkertaisuus – eli kuinka hyvin kerran kirjoitetusta ohjelmasta saa selvää joku muukin kuin alkuperäinen ohjelmoija.” Myös omassa elämässämme on käytössä useita ohjelmointikieliä. Jos käyttämäsi kieli (tapasi ajatella, toimia ja viestiä) parisuhteessa, työpaikalla tms. ei tunnu johtavan haluamaasi lopputulokseen, kokeile jotakin uutta tapaa ajatella ja kommunikoida.
Koska emme voi kokeilla oman elämämme softan kaikkia ominaisuuksia ennakkoon, joskus saattaa käydä niin, että on helpompaa tuhota vanha ja kirjoittaa kaikki alusta alkaen uudestaan. Säilyttäisitkö silti toimivat komponentit ja kirjoittaisit vain loput uusiksi? Avioeron, potkujen tai muiden elämän kolhujen keskellä tämä saattaa tuntua vaikealta valinnalta, mutta positiivista tässä on se, että tällöin käytössäsi ovat kaikki oppimasi kehittyneet ajattelu- ja toimintamallit. Lisäksi sinulla on todennäköisesti paljon kirkkaampi kuva siitä, millaisella arkkitehtuurilla se kestävä onni rakennetaan. Elämä on ohjelmointia.
Voiko oman elämän ohjelmistokehityksen ulkoistaa? ”Kyllä, sitä kutsutaan naiseksi”, huikkaa viestikeskukseni sarkastisesti. Mutta ei voi. Oman elämän ohjelmistokehitystä ei voi ulkoistaa, vaikka haluaisit. Oma elämä on Sinun ohjelmistokehitysprojektisi ja Sinä olet sen head of design, interaktiosuunnittelija, arkkitehti, koodari, bugitestaaja ja loppukäyttäjä. Älä keskity eye candyyn UX:ään, vaan keskity myös backendiin ja valitse ohjelmointikieli, jota muutkin ymmärtävät.
Bugivapaata kevättä, ystävät!
 
Jussi Muurikainen
PS. Open source -hengessä tätäkin kommentoi joukko ihmisiä ennen julkaisua. Kiitos kaikille heille!
 
Jussi Muurikainen on mm. markkinoinnin, HR:n ja digitaalisen liiketoiminnan osaaja, joka saa yrittäjän
asenteellaan mahdottomankin onnistumaan. Hänellä on myös kokemusta muun muassa startupeista (mm. Balancion, Flashnode), rahoituksesta ja kasvuyritysten taloudesta. Vapaa-ajallaan hän nauttii moottoripyöräilystä, kalastuksesta ja sienestyksestä.
W3 Group kiittää blogivierasta käynnistä.