W3 yhdisti laitteita verkkoon jo kymmenen vuotta sitten, kun teimme Helsinkiin taksien sms-tilausjärjestelmän, joka on edelleen yksi parhaita tapoja tilata taksi pääkaupunkiseudulla. Nykymuotoinen esineiden ja asioiden Internet on kuitenkin vasta lähdössä liikkeelle, ja koko toimiala hakee parhaillaan kuumeisesti parhaita esimerkkejä ja tulokulmaa. Varsinkin verkko-operaattoreille ja muille netti-infran palveluntarjoajille asia on merkityksellinen, se tuo uutta bisnestä, mutta myös ennenkuulumattoman määrän uusia IP-osoitteita ja dataa.
Internet-ihmiset käyvät kofeiinilla ja näin ollen parhaat IoT eli asioiden Internetin sovellukset liittyvät usein nimenomaan kahviin. Näin on ollut ainakin siitä lähtien kun Java nimettiin. Siksi ei ollut mikään yllätys että W3 Schoolin yhteydessä pidetyssä IoT -työpajassa syntyi kaksi erilaista kahvinkeittoon liittyvää ratkaisua. Parhaat tulokset IoT-kehityksessä saadaan kokeilemalla, testaamalla ja taas kokeilemalla. Tämä on sitä kuuluisaa iterointia, joissa tekeminen voittaa suunnittelun kuus-nolla.
Meidän sisäinen projektimme meni seuraavasti:

Idea ja tarvemäärittely: @Ew3

Palvelumuotoilijallamme ja ux-gurullamme Pekalla oli visio @Ew3-nimisestä nettiin kytketystä kahvinkeitinsovelluksesta, joka kertoisi firman keskustelukanava Slackissä, onko kahvinkeitin on kytketty päälle ja milloin kahvi on valmista (sekuntimäärä). Ratkaistava ongelma on siis se, että toimistossamme ei yleensä ole valmista kahvia silloin kun sitä eniten kaivataan.
Versio 2.0. osaaisi myös kertoa, kuinka paljon kahvia vielä on jäljellä ja v.3.0 osaisi jo keittää kahvin. Ensimmäinen rautalankamalli tehtiin lasipöytään piirtämällä.
@EW3: Kahvia tulossa
@EW3: Pannullinen kuumaa valmiina.
@slackbot: Onko kahvi tuoretta?
@slackbot: @EW3 keitti kahvin jo 1:03h sitten. Yök!

Ensimmäinen iteraatio: Web-kamera

Pauli yritti ratkaista kahvin jäljelläolo-ongelmaa ottamalla still-kuvaa kahvipannusta ja analysoida sitä, onko kahvia vielä jäljellä. Ongelmaksi osoittautui kuvantunnistuksessa liian vähäinen kontrasti kahvin, lasipannun ja kahvinkeittimen välillä. Ratkaisuksi mietittiin kontrastin lisäämistä taustavärin avulla, mutta tämä kehityspolku hylättiin melko pian. Kehitys siirtyi nopeasti tuoreesta kahvista tiedottamiseen. Mutta miten?

Toinen interaatio: Syttyvä lamppu on IoT:n Hello World

Varsinaisessa työpajassa porukan käytössä oli kasa erilaisia Kiinasta tilattuja komponentteja ja lastenhuoneesta pöllittyjä legoja ja muuten vapaat kädet. Illan mittaan niistä syntyi monenlaisia sovelluksia, joista kaikille oli yhteistä valon syttyminen. Joko valo saatiin syttymään netistä tai päinvastoin niin, että valokatkaisijan painaminen sai aikaan jotain netissä. Se jokin, jolla nämä kaksi maailmaa yhdistettiin on pieni NodeMCU –paketti, jossa yhdistyy riittävästi rautaa ja softaa asioiden Internetin syntysanoiksi.

Kolmas iteraatio: Useampia kahvitiedottimen prototyyppejä samaan aikaan

Asiat jäivät hautumaan pariksi päiväksi kunnes hyvin nopealla aikataululla sekä Keravan että Helsingin toimistojen MoccaMasterit oli kytketty nettiin. Ensin ehti Kallen legoukkelisomisteinen toteutus Keravalle. Se toimii kaikessa nerokkuudessaan niin, että kun käyttäjä laittaa kahvia valumaan, hän painaa nappia ja 360 sekunnin kuluttua Keravan Slack-kanava kertoo että kahvi on valmista.
Vastaava sovellus otettiin käyttöön päivää myöhemmin Vallilassa, jossa Helsingin #vallila –kanavan SlackBot kertoo että ”Kahvi on laitettu tippumaan! Tuoretta kahvia saatavilla n. 6 minuutin kuluttua. Lämpimin terveisin, SlackMaster.” Vallilan versio sai tosin selvästi enemmän julkisuutta Ilkka Lavaksen LinkedIn-postauksen ansiosta.

Robottia odotellessa

W3:n työntekijöiden ja vierailijoiden elämänlaatu parani merkittävästi jo näiden iteraatioiden ansiosta. Stay tuned, milloin botista tulee robotti, joka myös keittää sen kahvin. Siihen mennessä toimitamme ensimmäisille asiakkaillemme vastaavanlaisen Iot-kahvitiedottimen, joka puolestaan helpottaa heidän toimistoelämäänsä.
Kirjoittamiseen ja kahvinjuontiin keskittyi:
Anu Halme, [email protected]