Kirjoittanut: Ilkka Lavas | 26 Lokakuuta 2011 |

Harhailetko perinteisissä supermarketeissa väärillä hyllyillä? Entä verkossa? Onko sinun ollut joskus vaikea löytää verkkosivun navigaatiosta etsimääsi asiaa? Marketissa tämä voi olla tarkoituksenmukaista, mutta verkkokaupassa ei. Perinteinen navigaatio asettaa sivun yhteen paikkaan, vaikka loogisesti asioilla on monia asiayhteyksiä joista niiden tulee löytyä. Etsimisen kohde löytyy useimmiten nopeiten hakukoneiden avulla.

Pölynimuripussihan liittyy siivoukseen?

Olin taas kerran fyysisessä supermarketissa X. Menin sinne, koska ajoin ohi ja minulla sattui olemaan 10 minuuttia ylimääräistä aikaa. Lähdin etsimään pölynimuripusseja siivousosastolta. Siellä oli kyllä moppeja ja roskapusseja, muttei pölynimuripusseja. Olin kuluttanut jo puolet arvokkaasta ajastani. Sitten keksin, että tässä kaupassa on 100 metrin päässä elektroniikkaosasto.

Tulin juosten elektroniikka-osastolle (!) ja löysin sitten etsimäni. Kokonainen hyllyllinen oli täynnä Rainbow –merkkisiä pölynimuripusseja. Hyllyä ei oltu järjestelty merkeittäin tai koon mukaan, joten jouduin katsomaan jokaisen tuotteen kohdalta erikseen 20 merkin ja mallin listan, mihin kyseinen pölypussi käy. Olin käynyt kaikki 22 pussivaihtoehtoa läpi kunnes tajusin, ettei siellä edes ole sitä pussia mitä etsin.

Menin kotiin, tein lapsille ruokaa ja otin nettitabletin käteen. Kirjoitin hakukoneeseen pölynimurini merkin ja mallin, klikkasin ensimmäistä linkkiä ja tilasin tuotteen. Hinta oli lisäksi euron halvempi kuin supermarketissa.

Ei enää harhailua!

Meidät on totutettu eksymään kaupoissa ja harhailemaan maitojen perässä niin kauan, että kassoille tultaessa meidän on pakko ostaa karkkia palkitaksemme itsemme tai lapsemme rankasta kauppareissusta. Kauppareissuunhan menee keskimäärin 52 minuuttia. Perinteisessä supermarketissa on kalliita konsultteja, joiden ainoa tehtävä on saada meidät ostamaan lisää. Hyllyt suunnitellaan niin, että kävelemme kaikkien hyllyjen ohi maitoa hakiessamme ja siinä matkalla meidän on tarkoitus keksiä lisää ostettavaa.

Osta heti vai lisää ostoskoriin?

Verkossa seikkailevalla kuluttajalla on jokin tietty tarve mielessä. Maito on huono esimerkki, mutta otetaan se silti. Kuluttaja haluaa etsiä maitoa ja löytää kaupan hakukoneen avulla. Maitoja tarjoutuu esiin montaa eri merkkistä ja hintaisia vaihtoehtoa. Kuluttaja valitsee ensin listautuvista hakutuloksista mieleisensä vaihtoehdon perustuen mm. hintaan, brändiin, arvomaailmaan ja vaadittaviin erikoisominaisuuksiin. Tässä tapauksessa erikoisominaisuus ”ei enää pierettäisi”(erään mainoksen mukaan) eli kyseessä voisi olla esimerkiksi hylamaito.

Verkossa kuluttaja haluaa löytää tarvitsemansa tuotteet heti. Hakukoneen kautta hän päätyy maito –sivulle ja klikkaa osta-nappulaa. On ihan turha viritellä siihen väliin mitään ”lisää ostokoriin, tarkista ostoskori” –logiikkaa, jollei oikeasti saa prosessia hidastavilla välivaiheilla kuluttajaa ostamaan enemmän ja useammin. Toisaalta keräilykulttuurilla on pitkät perinteet ihmishistoriassa ja ns. metsästäjä-keräilijöillä oli usein huomattavan paljon vapaa-aikaa. Useilla alueilla ravinnonsaanti perustui enemmän keräilyyn (joka oli usein naisten työtä) kuin metsästykseen, joten samaa logiikkaa käyttäen voidaan päätellä että ostamisen määrää voidaan lisätä myös ”lisää ostoskoriin” ajatuksella kohderyhmän ollessa keräilytyyppinen. Tällä asiakastyypillä on käytettävissä enemmän aikaa ja alttiutta heräteostoksille.

Keräilytyyppisellä asiakkaalla on enemmän aikaa ja alttiutta heräteostoksille.

Teleporttimahdollisuus

Tuotteiden ostajia voidaan tutkia. Esimerkiksi maidon ostajat ovat saattaneet ostaa myös banaaneita ja kahvia. Kuluttajalle voidaan luoda marketista tuttuja impulsseja ja vihjeitä siitä mitä hän mahdollisesti haluaisi ostaa. Monissa verkkokaupoissa tämä on toteutettu niin, että tuotteen yhteydessä on ”Maitoa ostaneet ihmiset ostivat myös näitä tuotteita: kahvi, banaani ja lottorivi”. Ja vaikka vaihtoehtoisia reittejä maksamiseen olisi, niin silti kuluttajalla pitää olla teleportti, jonka kautta hän voi ostaa eli maksaa maidon heti ilman turhia pakollisia sivureittejä.

Perinteisessä kaupassa teleportteja pikamaksamiseen ei ole vielä paljoa käytetty, joten kuluttajien on tyydyttävä harhailemaan kaupoissa. Myös navigaatio ja hakumahdollisuudet perinteisissä marketeissa ovat kehnot – navigaatio toimii katossa olevilla kylteillä ja tuotehaku puheohjauksella myyjän opastamana (jos myyjää ylipäänsä sattuu löytymään).

On olemassa helpompikin tapa etsiä tavaroita supermaketista:

Kuvitellaan, että haluan ostaa Ikean Lack –hyllyn.

Nykyaikainen kuluttaja etsii tänä päivänä ensin googlesta.

Moderni kuluttaja klikkaa jotain ylimmistä linkeistä.

Tuote oli sen verran suosittu (optimoitu/optimoitunut/linkitetty) netissä , että haluamani tuote nousi ykköseksi haussa.

Voin heti ostaa tuotteen netistä kotiinkuljetuksella tai sitten tehdä tästä itselleni markettireissua varten hakua helpottavan kartan.

Valitsen ostoskorista tulostusmuodoksi ”Sijainti itsepalveluvarastossa”. Tämän perusteella lähden hyllynhakureissulle. Tuote löytyi hyllystä 20 ja lokerosta 3.

Edelläkävijäsupermarketteja

Oletko muuten huomannut, että Ikeassa on teleportteja. Oikoteiden kautta pääset nopeammin varastolle, mutta silti matka on niin pitkä ettei voi välttyä herätteiltä viimeistään kassojen luona. Sama esimerkki tarjoaa myös itsekeräilymahdollisuuden ja kotiintuonnin. Oikein esimerkillistä verkko-asioinnin, verkkokaupan ja markettikäynnin yhdistelyä.