Vuoden tärkein herätyskokous on taas pidetty. Helsingin Messukeskus oli ääriään myöten täynnä digiyrittäjiä, sijoittajia, poliitikkoja, vapaaehtoistyöntekijöitä ja meitä muita, jotka tulimme tapaamaan asiakkaita, yhteistyökumppaneita tai muuten vain haistelemaan tulevaisuutta. Itse olin ensimmäistä kertaa Slush-tapahtumassa vuonna 2009 Kaapelitehtaalla ja muistaakseni siellä ei ollut juuri ketään, startupit pitchasivat tyhjälle Merikaapelihallille. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Mitä jäi mieleen Slush16:sta? Ainakin nämä:

1. Alankomaiden prinssi Constantijn keljuilee Kalifornialle

Slushissa oli paikalla useampia kuninkaallisia, enemmän kuin suomalaisia pörssiyrityksiä. Istahdin sattumalta Black Stagen eteen ja jäin kuuntelemaan Alankomaiden prinssin Constantijia. Tämä väritön herra on itse pääomasijoittaja tai jonkinsortin startup-lähettiläs, päämääränään varmaankin Hollannin talouden kasvattaminen ja modernisointi.  Hoviprotokollan kasvattamana prinssi osasi hattuilla amerikkalaisille niin hienovaraisesti, että sitä oli ilo kuunnella. Teemana oli valtion rooli startupmaailmassa ja se, onko sääntely hyvä vai huono juttu. Constatijn (onko näillä kruunupäillä sukunimiä?) kehui ponnekkaasti Piilaaksoa suunnilleen seuraavasti: “On aivan uskomatonta, kuinka USA:sta tulee niin paljon niin menestyksekkäitä yrityksiä ilman minkäänlaista julkista tukea tai infrastruktuuria kuten puhdas vesi”. Kuninkaallista keljuilua, tykkään.

2. Finnairin ja Helsingin virtual reality -demot

Messuilla usealla ständillä oli vr-demoja, joihin oli yleensä aika pitkät jonot. Itse kokeilin kahta, Finnairin A350-esittelyä ja Helsinki2020-ständillä olevaa Oculus Rift -makupalaa. Finnairilla kävijä pääsi katsomaan uutta Airbus-konetta sisältä, käyskennellä koneessa muutaman metrin matkalla, säätää valoja lukuvaloista upeisiin revontuliin ja kohokohtana pääsi kävelemään siivelle. Minulle oli kerrottu, että joku rohkea oli aamulla hypännytkin siiveltä. Siihen en itse kyllä pystynyt, sen verran todentuntuinen tilanne on kysessä eikä henkiinjäämisvaistoja noin vain voi kykeä pois päältä. Kävelin siipeä pitkin edestakaisin, mikä oli sekin kuulemma jo rohkea teko. Helsingin vastaavassa demossa tassuttelin Mannerheimintiellä, kävin yhdessä Oikotien vuokrauskohteessa ja 15 sekunnin junamatkan jälkeen Pietarin Talvipalatsin aukiolla. Hyvin tehtyjä ja uskottavia maailmoja.

3. Designerit johtajina ja poliitikkoina

Marko Ahtisaari haastatteli Anne Stenrosia designereiden kasvavasta roolista yrityksissä. Otsikkona: ”Why is design moving over to the C-suite”, mikä tarkottaa kai että miksi muotoilijoista tulee yhä useammin yritysten johtajia. Yhtenä syynä Ahtisaari toi esille sen, että kun ollaan tekemässä jotain aivan uutta ja toimitaan epävarmassa ympäristössä, ideoiden visualisoiminen on ensiarvoisen tärkeää. Designereiden työkalupakkiin kuuluu paljon tekniikoita, luonnostelusta prototyyppeihin, joiden avulla on mahdollista mallintaa uusi liiketoimintaidea ennen sen varsinaista koodamista. Visuaalinen muoto ja toimiva prototyyppi kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja vähentävät väärinkäsityksiä.
Stenros puolestaan on ollut reilun puolen vuoden ajan Helsingin kaupungin muotoilujohtajana ja kertoi tässä roolissa tavanneensa kymmeniä muotoilijoita ympäri maailman, jotka haluavat lähteä politiikkaan. Heille ei muotoilijan ja suunnittelijan perinteinen “näin tehdään”-rooli enää riitä, vaan he haluavat olla mukana vaikuttamassa strategisemmin siihen, että “mitä tehdään”.

4. Kuolema on elämän paras keksintö

Yllättävä esitys, jota en valitettavasti kuullut kokonaan (onkohan jossain tallennetta?) oli muotoilutoimisto Ideon ”Redesigning Death”. Shoshana Berger on tutkinut kuolemaa ja suunnitellut myös sovelluksen, jota käytetään saattohoidossa. Mieleen jäi ainakin hänen pieni tarinansa vanhasta puusta. Biologien mukaan 300-vuotiaaksi elävä puu kasvaa ensimmäiset sata vuotta, elää seuraavat sata ja kuolee viimeiset sata vuotta. Viimeinen kolmannes on koko ekosysteemin kannalta kuitenkin kaikkein tuottavin vaihe, koska vanha puu antaa ympäristöönsä enemmän kuin ottaa. Todella kaunis ja lohdullinen ajatus meille keski-ikäisille. Lopuksi Berger antoi yleisölle vielä toisen kuolemattoman lauseen: ”Death can be the best invention of life”.

5. Liekit ja roskisvahdit

Slushissa on aina panostettu näyttävyyteen. Tällä kertaa teemana oli tuli ja liekit, joista oli rakennettu leirinuotioita lähes kaikille lavoille ja päälavan yllä paloi koko ajan ikuinen Slush-tuli. Komeaa oli, ja korvaa varmaan Googlen kuvahaussa aikaisemmat Slush-logot. Pääpuhujat eivät olleet mitenkään erityisen liekeissä, mutta sitäkin innostuneempia olivat tuhannet vapaaehtoiset, erityisesti roskisvahdit, joiden tehtäviin kuului kädestä pitäen ohjeistaa messukävijöitä lajittelussa.
Ja ei, en törmännyt minkäänlaiseen ahdisteluun tai epäasiallisuuksiin, pikemminkin totesimme jonon naistenvessaan olevan kiitettävän pitkä noin tekkitapahtumaksi.
Slushissa kävi ikuinen aikaisen enemmistön edustaja: Anu Halme (Kuva Pikkuyrittäjien ständiltä), [email protected], 0400855688