Kirjoittanut: Anna Uusiheimala | 30.05.2012 |
Pidimme W3:ssa toukokuun aikana kehityskeskustelut, minkä yhteydessä työntekijät pisteyttivät yksilökohtaisesti yrityksen toimintakulttuuriin liittyviä asioita. Positiiviset tulokset yllättivät!

Tunnen oloni turvalliseksi ryhmässämme

Turvallisuus pisteytettiin keskiarvona kaikista korkeimmaksi ominaisuudeksi, asteikolla 1-5, keskiarvo oli jopa 4,2.
Keskustelimme koko paikalla olevan työyhteisön kanssa turvallisuuden määrittämisestä ja päädyimme siihen tulokseen, että se merkitsee monille hyvin eri asioita.
Perusasioina pidettiin kuitenkin avoimuutta ja jatkuvuutta.

Turvallisuus luo pohjaa koko toiminnalle

Maslow’n tarvehierarkia on psykologinen teoria, jonka mukaan ihmisellä on viisi perustarvetta, joiden tulee täyttyä ennen kuin ihminen on kykenevä ”korkeammille” tarpeille.
Näitä tarpeita ovat järjestyksessä: fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet, sekä itsensä toteuttamisen tarpeet.
Turvallisuus luo esimerkiksi teknologia-alalla sietokykyä ongelmallisille asioille ja antaa tilaa luovuudelle sekä yksilöllisyydelle.

Turvallisuus on myös joustavuutta

Turvallisuudeksi W3:ssa koetaan joustava ja yksilöt huomioon ottava työyhteisö.
On siis mahdollista sopia itselleen sopivia järjestelyitä liittyen työaikaan, -paikkaan ja poikkeustilanteisiin.
Työntekijöille pyritään tiedottamaan myös hyvissä ajoin muutoksista ja heille tarjotaan vaikutusmahdollisuus työn kehittämiseen.

Luotko itse oman turvallisuutesi?

Usein työnhakija etsii myyttistä turvallista työpaikkaa (vrt. Nokia ja Myllykosken paperitehtaat).
Vaikkakin yritys pyrkii tukemaan työntekijöiden ammatillista koulutusta, työn ja vapaa-ajan yhteen sovittamista,
sekä työn mielekkyyden parantamisesta etc., niin jokaisella on oma yksilökohtainen vastuu turvallisuudestaan.
Yksi W3:n arvoista on ikuisen oppijan ajatus, tällä taataan jokaisen turvallisuus myös muuttuvissa olosuhteissa.
Edellytyksenä ikuiselle oppijalle on innostuminen omasta työstään.
Parhaassa tapauksessa myös vapaa-ajalla voi kokea työhön liittyvää intohimoa, kokematta sitä ns. työnä,
vaan ennemminkin itsensä toteuttamisena (Maslow’n tarvehierarkian korkein tarve).