Web of Things – Olemmeko vuodessa 1994?
Kävin Tampereella Mindtrek-tapahtumassa. Mindtrek on jokasyksyinen yleistajuinen, englanninkielinen web-digi-bisness-futurologinen parin päivän tapahtuma, jossa oli tälläkin kertaa paljon upeita esityksiä ja kiintoisia keskusteluja. Start-up -pöhinä ja sitä myötä paljon sen laidan osallistujia on siirtynyt Slushiin Helsinkiin, tilalle on tullut enemmän akateemista, teknistä ja yhteiskunnallista keskustelua. Paras puhuja oli ehdottomasti huikean konkurssin tehnyt britti Jonathan McDonald, jonka innostava esitys toi näkyviin disruptiivisen, häiritsevän muutoksen vaarat ja mahdollisuudet eri elämänalueille. Hän painotti sitä, kuinka helppoa ja vaarallista on olla huomaamatta muutosta. Hotelliteollisuus ei huomannut Airbnb:n tuloa eikä savuketeollisuus sähkötupakkaa.
Tämänvuotisen konferenssin pääteemoina olivat Green Growth, e-Health ja Web of Things. Asioiden internetistä on puhuttu ja pöhisty jo monta vuotta, mutta mitä meillä on tänään käytössämme, kuinka pitkällä suomalainen keskiluokkainen, keski-ikäinen ja keskiuudenmaalainen arki on tänään?
Missä näkyy arjen netti?
Aloin miettiä matkaani Keravalta Tampereelle, missä kohtaa mahdollisesti törmäsin Web of Thingsiin? Ymmärrän käsitteen teollisen internetin arkisena versiona, toisiinsa liittyneiden kuluttajajuttujen verkkona. Huomaanko kun törmään? Kotona meillä on toki useita tietokoneita, puhelimia ja muuta elektroniikka, mutta niitä kaikkia käyttää ihminen, omatoimisesti ei meillä tietääkseni mene mikään laite verkkoon. Pankkikorttikaan ei vielä kelpaa lähimaksamiseen, Nokian 360° Play-kajarit kylläkin käynnistyvät luotettavasti NFC:n avulla. Lähimmäksi tulee varmaan Chromecast-tikku, jonka avulla silloin tällöin katsomme Netflixiä telkkarista. Tampereelle lähtiessäni kuljin ensin autolla asemalle ja sitten kahdella junalla Tampereelle. Automme on niin vanha, että siellä ei ole muuta integraatiota kuin toivottavasti bensatankin ja moottorin välillä, mutta miten mahtaa olla VR:n laita? Ovatko junien ohjaussysteemit teollisen internetin kehto? En tiedä, eikä VR varmaankaan turvallisuussyistä kerro.
Kuluttajien käsissä kuluvat WoT-killeriapplikaatiot näyttävät liittyvän tällä hetkellä erilaisiin sensorilaitteisiin, mitähän Wearables on suomeksi? Erilaisilla pulssi-, liike- ja lämpömittareilla seurataan hyvinvointia ja treenien edistymistä. Kiehtovia sovelluksia monilta, mutta useimmat puhujat sanoivat itsekin, että todelliset killeriapplikaatiot ovat varmasti vielä syntymättä. Sopiva laite on ainakin tekeillä Haltian-nimisellä firmalla, joka kerää tällä hetkellä joukkorahoitusta. Sijaintiin perustuvat sovellukset kuten Reittiopas tai Ceocaching-sovellus ovat kivoja, mutta elintoimintojen mittaaminen on jotenkin vastenmielinen ajatus. Meillä ei kotona ole edes vaakaa eikä kuumemittaria, mutta tämä on varmaan sukupolvikysymys.
Taidamme olla vuodessa 1994 Web of Thingsin suhteen. Kaikki tietävät, että jotain on tulossa ja tapahtumassa, samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten kun selaimet toivat Internetin kaikkien ulottuville. Arkipäivän sovellukset kuitenkin vielä puuttuvat ja kaikki odottavat jännityksellä, mikä elämänalue saa vetovastuun. Terveys ja hyvinvointi? Liikenne? Vaatetus? Talotekniikka? En hetkeäkään epäile, etteikö asioiden internet tule meidänkin kotiimme enkä taatusti pane vastaan, mutta ihan vielä ei siellä olla, vaikka kaikkien osasten pitäisi olla jo olemassa. Itseäni kiinnostaisi kovasti joku tapa paikantaa lasten kadonneita tavaroita, hanskoja, pelipaitoja ja vasemman jalan jumppatossuja. Sopiva siru ja sovellus, anyone?
 
Kuva on Jonathan McDonaldin mainiosta esityksestä Mindtrekistä.

Anu Halme
Myyntijohtaja

Businesslady, joka ei väsy ihmettelemään mitä kaikkea asiantuntijat osaavat tehdä, mutta jota yleensä kiinnostaa enemmän se, miksi näin tehdään.