Monesti kuulee sanottavan, kuinka jokin maa, toimiala, järjestelmä tai ihminen on aikaansa jäljessä vaikkapa 20 vuotta. Tietyllä tapaa tämä ajatus on harhaanjohtava, koska esimerkiksi jonkin toimialan kyvykkyys omaksua uusia työkaluja tai toimintamalleja saattaa olla riippuvainen muiden rakenteiden kehittymisestä. Esimerkiksi työnantajailmoitusten digitalisoituminen ja sen ympärillä olevien palveluiden (esim. palkkaus.fi) syntyminen vaati verottajan siirtymisen digitaaliseen maailmaan. Älykäs asuminen ja älykkäät talot ovat 15 vuotta jäljessä, jos katsotaan asiaa verkkopalveluiden rakentamisen kannalta.

“Älykäs asuminen ja älykkäät talot ovat 15 vuotta jäljessä, jos katsotaan asiaa verkkopalveluiden rakentamisen kannalta.”

Ylläolevalla väitteellä en tarkoita varsinaisia rakennusmenetelmiä, vaan sitä miten tuo ns. älykkyys toteutetaan. Oma perspektiivini asiaan liittyy julkaisujärjestelmiin, joilla verkkosivuja ja palveluita rakennetaan. Kun aloin näihin ammatillisesti tutustumaan tilanne oli sellainen, että lähes joka nettipajalla oli oma julkaisujärjestelmänsä, jonka päälle sitten viritettiin “kotisivuja”. Kussakin julkaisujärjestelmässä oli oma räätälöity tekniikkansa ja asiakkaiden tarpeiden mukaan viriteltyjä ominaisuuksia, kuten kalentereita, blogeja, kuva-arkistoja ja keskustelupalstoja. Kaikki nämä rakennettu oman tiimin toimesta omaan järjestelmään.
Kun hypätään 15 vuotta eteenpäin ollaan tilanteessa, jossa maailman suosituin julkaisujärjestelmä on WordPress ja käytännössä kaikki suuret mediatalot pyörittävät Drupalia. Kumpikin näistä on avoimen lähdekoodin järjestelmä, joita käyttävät kymmenet tuhannet kehittäjät vähintään tuhansissa yrityksissä. Ero on siinä, että kehittäjät tai yritykset eivät omista järjestelmää, koska se on avointa lähdekoodia. Toisin sanoen eri yritykset pääsevät kehittämään asiakkaillensa uusia ominaisuuksia valmiiseen alustaan ja hyödyntämään muiden tekemää pohjaa omassa työssään.

Etu asiakkaan kannalta on ilmeinen.

Etu asiakkaan kannalta on ilmeinen. Halutut ominaisuudet löytyvät joko valmiina tai helposti muokattavina merkittävästi nopeammin ja halvemmalla, kuin pienen firman omaan julkaisujärjestelmään kehittämät pitkän kehitysjonon hännille tippuvat ominaisuudet.
Älykkäät talot ja siihen liittyvä älykäs asuminen ovat pitkälti ympäristönhallintaan liittyviä sensoreita ja säätimiä, jotka on liitetty verkkoon. Nämä ovat tyypillisimmillään lämpötilaa, ilmanlaatua, kosteutta, kulunvalvontaa, valaistusta ja energiankulutusta valvovia laitteita. Yhä useammat kodinkoneet, kuten televisiot, jääkaapit ja vaikka haudutuspadat, ovat myös hallittavissa verkon kautta. Se mikä tekee nykymallisesta ajattelusta jälkeenjäänyttä on näiden liittyminen valmistajansa ekosysteemiin siten, että uudet ominaisuudet ja uusien laitteiden liittäminen tähän älykkyyteen on yksittäisten valmistajien kehitystiimien takana.
“Tulevaisuudessa näen älykkään asumisen liittyvän rakennukseen. Joko rakennusvaiheessa toteutettuna tai jälkiasennettuna palveluna voidaan tarjota liittymäkohta oman kodin hallinnoinnille.”
Toisin sanoen avoimet järjestelmät ja avoimet rajapinnat odottavat vielä tulemistaan. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, avoin järjestelmä mahdollistaisi hallinnoinnin yhden hallintaliittymän kautta. Tosiasiassa ne mahdollistavat teknisten ratkaisujen räjähdysmäisen leviämisen.
Tulevaisuudessa näen älykkään asumisen liittyvän rakennukseen. Joko rakennusvaiheessa toteutettuna tai jälkiasennettuna palveluna voidaan tarjota liittymäkohta oman kodin hallinnoinnille. Perusasiat, kuten lämmön ja energiankulutuksen hallinta, ovat olemassa valmiina kaikissa kiinteistöissä. Asukkaat tai käyttäjät saavat tuotua samaan järjestelmään omaa kodinelektroniikkaa valitsemiltaan valmistajilta, sekä rakennettua näiden välille työnkulkuja, kuten automaattiset virrankatkaisut tms. Käyttöoikeuksien hallinnan kautta voidaan kiinteistönhuoltoyhtiöt, asuintalojen hallitukset ja mahdolliset urakoitsijat valtuuttaa näkemään itsellensä relevantti informaatio. Konkreettisena esimerkkinä lämpötilojen tarkistaminen kiinteistöosakeyhtiöstä hoituisi asunnoissa olevien sensoreiden kautta sen sijaan, että huoltomies juoksisi näitä useampana päivänä läpi.
Edelleen tulevaisuudessa tämä tarkoittaa kasvavassa määrin älykkäiden, dataan perustuvien palveluiden kehittämistä lukuisien kaupallisten toimijoiden tekeminä kilpailusta selvinneiden avoimeen lähdekoodiin perustuvien järjestelmien ympärille.
Kysymys kuuluukin, kannattaako älykäs asuminen rakentaa “nettipajojen” suljettujen järjestelmien varaan vai hypätä rohkeasti nykypäivään.
Tässä vielä mainintaa päänavauksestamme älykkään asumisen suuntaan.